Selkokielinen Aivot-materiaali tukee valmistavan luokan opettajaa

Juhannuskylän koulun valmistavan luokan luokanopettaja Hanna-Leena Johansson aloittaa työpäivänsä kirjoittamalla taululle koulupäivän ohjelman. Hän suosittelee käytäntöä myös yleisopetuksen luokanopettajille, sillä kaikki oppilaat hyötyvät selkeästä viestimisestä.

Luokanopettajaksi vuonna 2005 valmistunut Hanna-Leena Johansson innostui valmistavan luokan opettamisesta jo opiskeluaikana, kun kuuli vierailulle tulleen opettajan kertovan työstään.

– Nautin kansainvälisyydestä ja siitä, että koko ajan tulee uutta ajateltavaa. Tässä työssä saan oppia uutta elämästä ja myös oppimisesta, Johansson kertoo.

Valmistavan opetuksen luokassa opiskellaan vain yhden vuoden ajan. Sen jälkeen oppilaat siirtyvät yleisopetukseen omalle tai vuotta alemmalle luokka-asteelle. Johanssonin luokassa on tällä hetkellä 12 oppilasta, joista nuorin on ekaluokkalainen ja vanhin seitsemäsluokkalainen.

Juuri nyt luokalla on paljon oppilaita, joiden vanhemmat ovat tulleet Suomeen työn perässä Filippiineiltä tai Vietnamista. Johanssonin mukaan näillä lapsilla on usein hyvät opiskelutaidot ja he arvostavat koulunkäyntiä. Työskentely luokassa on erilaista kuin silloin, kun valtaosa oppilaista on tullut Suomeen pakolaisena tai turvapaikanhakijana.

– Jokainen oppilas on aina yksilö, mutta moni kriisialueilta tuleva lapsi on traumatisoitunut ja se vaikuttaa väistämättä oppimiskykyyn. Opettaminenkin on silloin erilaista, Johansson kertoo.

Selkokieltä saatavilla

Johansson on työskennellyt valmistavan luokan opettajana Juhannuskylän koulussa lähes koko uransa, vuodesta 2011 alkaen. Opettajan työt hän aloitti Tampereella vuonna 2009 ja sai viran vuonna 2013.

Valmistavan opetuksen oppimateriaalin saatavuuden parantuminen on Johanssonin mukaan yksi koulumaailman positiivisista muutoksista. Kun on enemmän oppilaita, tulee enemmän tarjontaa, eikä kaikkea oppimateriaalia tarvitse enää etsiä ja valmistaa itse.

Johanssonin oppilaat käyttävät jo osin samaa ympäristöopin Aivot-digioppimateriaalia kuin yleisopetuksen oppilaat. Kiitos selkokielisen version. Opettajan työnsä lisäksi Johansson on Tampereen kaupungin matalan kynnyksen konsultoiva opettaja ja kirjoittaa Tampereen seudun Osakkeen tuottamaa selkokielistä oppimateriaalia.

Oppimateriaalityötä varten Johansson kävi alkuvuonna selkokielen koulutuksen. Hän suosittelee koulutusta kaikille opettajille. Se avaa osallistujan silmät sille, millaista kieltä on itse tottunut käyttämään.

Laura Happo.

Kurt Gonzales kuiskaa opettaja Hanna-Leena Johanssonille, ketä hän aikoo koskea Thumps up -leikissä. Takana kurkkii luokkakaveri Kara Estelloso.

– Yritän aina katsoa maailmaa oppilaideni ja heidän perheidensä silmin. Millaista täällä heidän näkökulmastaan on? Se auttaa ymmärtämään, miten vaikeaa vieraassa kieliympäristössä toimiminen voi olla. Olen käyttänyt selkokieltä intuitiivisesti oppilaideni kanssa aina, mutta sain koulutuksesta todella paljon hyviä käytännön vinkkejä ja uutta ajateltavaa.

Vaikka Johansson on pyrkinyt myös vanhempien kanssa kommunikoidessaan aina selkeään ilmaisuun ja miettinyt esimerkiksi, miten viestit kääntyvät, kun ne laitetaan kääntäjään, hän sai myös tähän tehtävään hyviä käytännön vinkkejä selkokielen koulutuksesta.

“Hyvät välit suoristavat monta mutkaa”

Työn vaihtelevuus on aina ollut Johanssonille yksi valmistavan luokan opettajan työn hyviä puolia.

– Harvoin on sellaisia päiviä, että odottaisin töiden olevan ohi. Työ on kiinnostavaa, eikä tylsiä hetkiä ole. Meille tulee nyt pitkästä aikaa luokkaan lapsi kriisialueelta. On selvää, että moni asia menee uusiksi ja muutoksella on iso vaikutus koko ryhmään. Tällaisten isojen muutosten sietäminen käy selvästi iän myötä hiukan raskaammaksi.

Laura Happo.
Luokassa vietettiin yhden oppilaan läksiäisiä.

Muutoksille alttiissa ja kiireisessä työssä Johanssonia auttaa jaksamaan se, että oppilaat ja heidän perheensä ovat mukavia. Lapset ovat innokkaita oppimaan ja vanhemmat kunnioittavat koulutyötä ja arvostavat opettajia.

– Minun tulee olla luottamuksen arvoinen ja haluan, että vanhemmat kokevat voivansa olla matalalla kynnyksellä minuun yhteydessä. Eräs vanhempi kollega totesi kerran, että hyvät välit suoristavat monta mutkaa tulevaisuudessa. Luottamuksen rakentamisessa kielellä on iso merkitys.

Kun Johanssonilta kysyy, mitä hän toivoisi omaan ja oppilaidensa kouluarkeen kaikkein eniten, vastaus on selvä.

– Kiireettömyyttä haluaisin meille kaikille. Kaikki minuutit täyttyvät aina jollakin tekemisellä.

Oppilaansa Johansson ehtii kuitenkin kohdata. Vauhdikkaan koulupäivän päätteeksi hän toivottaa jokaiselle erikseen mukavaa alkavaa lomaa. Kenties joku näistä oppilaista tulee vuosien jälkeen moikkaamaan entistä opettajaansa ja kertomaan rakennusinsinööri- tai sairaanhoitajaopinnoistaan. Ne hetket ovat Johanssonille tärkeitä. 

Laura Happo.
Valmistavan luokan opettaja viettää kunkin oppilaan kanssa vain vuoden, mutta pienessä ryhmässä tullaan nopeasti tutuiksi ja läheisiksi.

Juttu julkaistu alunperin Tampereen kaupungin nettisivuilla

Teksti: Marjaana Tunturi

Kuvat: Laura Happo